Englanninpuoliverinen, ori
172cm, ruunikon tobiano
s. 31.12.2021
Estepainotteinen, 160cm
o. Dochas Misang, VRL-14810
k. Green Mage, Englanti
VH22-202-0004
PKK4550
Estevarsojen laatuarvostelu 3/2022
5 + 10 + 2 + 3 + 5 + 9 = 34p, EV-I
114. kantakirjaustilaisuus 3/2022
15 + 16 + 16 = 65%, KTK-III
Pacorro on Green magen neljäs ja vuoden 2021 viimeinen kasvatti. Tietysti meidän oli saatava jälkeläinen Dochasin huipputamma Prudencesta ja kun sopiva isä orii löytyi, oli aika pistää toimeksi. Uuden vuoden päivä koitti ja maailmaa rikastutti siitä edespäin ruunivoikon tobiano ori! Pacorro tulee viettämään elämänsä meillä täällä Green magessa ja jatkaa upeaa este linjaamme sitten vanhetessaan.
Pacorron lempeä ulkomuoto voi kuvien välityksellä pettää, orin molempia vanhempia on nimittäin kuvailtu sanalla happama. On siis eittämättäkin selvää, että tämä kolahtaa myös jälkeläisen kohdalla. Ori on myös omaa rauhaa rakastava, eikä erityisesti piittaa rapsutuksista tai haleista. Tutusti sen korvat kääntyvät kulkemaan niskan myötäisesti, kun joku jo toista kertaa uskaltaa käydä karsinassa puolen tunnin sisään, ’Menisit jo siitä, huoh’. Pacorro ei kuitenkaan mene ihan näykkimisen tai sen kummemman uhittelun puolelle käytöksessään. Jopa melko herrasmainen tapaus tuttujen kesken.
Lähtee innolla uusille huudeille ja onkin kisatilanteissa aivan parhaimmillaan. Kisapaikalla tämän eleet terävöityvät ja silmäkulmiin tulee suorastaan karmiva tuike. Tältä oriltä nimittäin löytyy moottori ja sitä ei meinaa voittaa edes Bugatti Chironin 1578 Hp W16. Pacorro on tulinen ja ohjia on turha kiristellä kesken suorituksen. Parempi kun on virran vietävänä ja tasapainottelee, ohjailee hevosta mahdollisimman kevyesti ja nopeasti. Imagoon kuuluu takana vimmatusti huiskiva häntä ja korkealle nouseva pää ennen hyppyä. Ori loikkii 160cm radatkin kuin kenguru ja heikkoukseksi jääkin lähinnä tehdyt ratkaisut lyhyillä välimatkoilla. Häijyn punaisena hehkuva teemaväri on kuin luotu tälle kulmissa pukittelevalle paholaiselle. Aikaluokkien kiistaton kuningas ja valehtelematta yksi Misangien hienoimmista estetulavaisuuksista.
| i. Ideal Victory DFC ERJ-I, KWPN-I, EV-II, KTK-III kwpn, m, 165 cm |
ii. Devil's Song ERJ-I, YLA1, KWPN-I, KTK-II kwpn, rn, 166 cm |
iii. Devil |
| iie. Sonya | ||
| ie. No Grey ERJ-II, KWPN-III kwpn, m, 164 cm |
iei. Jealousy | |
| iee. The Love Collection | ||
| e. Prudence FN, VIP MVA, ERJ-II, KTK-II, YLA2 westf, rn tob, 170 cm |
ei. Pantenonix KTK-II, ERJ-I, KERJ-II, PREMIER westf, rn, 165 cm |
eii. Pachytos |
| eie. Disamil | ||
| ee. Paylor VIP MVA FN, KTK-II, PP-MVA, PKK-V YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, XLA-I, EV-I xx, rnvkk sab, 161 cm |
eei. Peek-a-boo! | |
| eee. Taylor |
Tämä hevonen kilpailee
porrastetuissa.
Sen ominaisuuspisteitä voi tutkia vrl profiilista.
Jaoksettomat 6kpl
19.03.22 Stal Gebroek, SWC2*, 130cm, 1/11 (0–0vp)
20.03.22 Stal Gebroek, SWC2*, 130cm, 2/10 (0–4vp)
02.04.22 Aihojoki, Spring Festival, 140cm, 1/38 (0vp)
08.04.22 Stal Gebroek, SWC2*, 130cm, 2/10 (0vp)
10.04.22 Stal Gebroek, SWC2*, 130cm, 3/10 (4vp)
22.10.22 Kultasaari, Kultasaari Cup, 140cm, 4/18 (0vp)
Estevalmennus 9/2022
© Jesse
"Hieno", tokaisi Hopealinnan Joonas katseensa seuratessa ohitseen liidokkaassa ravissa etenevää oria. "Vähän kiireinen."
"Odota vaan kun näet", naurahti selässä keventävä Dochas.
No, niinpä. Nopeasti Joonakselle kävi selväksi orin melko temperamenttinen luonne, joka todellakin kulminoitui sitä mukaa kun kentälle alkoi rakentua este toisensa perään. Alkulämmittelyjen hypyt pysyivät maltillisessa metrissä, minkä aikana Joonas pääsi hienosäätämään Dochasin asentoa. Polvi ja reisi vähän lähemmäs satulaa, napakampi lapatuki.
"Muuten hyvä, mutta odota pidempään ennen hyppyä. Se lähtee niin terävästi että sä et saa olla yhtään edellä."
Kun estekorkeus nousi, niin alkoi orinkin kierrokset. Kulmat kurtussa Joonas seurasi ratsukon lähestymistä pystylle.
"Käsi eteen", hän sanoi Pacorron jäädessä ennemminkin vähän paikalleen keinuhevoslaukkaan kunnollisen etenemisen sijaan. "Ja nopea pohje!"
Kaarteen aikana ori viskaisi päätään ja heilautti kepoisasti kiertoliikkeen kautta takapäänsä ilmaan, johon Dochas näytti osanneen jo varautuakin.
Siispä Pacorrolle lähdettiin työstämään tasaisuutta sekä ennen, että jälkeen esteen. Dochasin tehtävänä oli ratsastaa loivalla kaarteella estettä kohti niin, ettei suoraa linjaa ollut kuin muutaman askeleen verran ennen hyppyä. Siitä muutama askel suoraan, josta melko nopeasti joko yhden ravi- tai käyntiaskeleen kautta pysähdyksiin. Tehtävä ei ollut ollenkaan liian helppo, mutta muutamien toistojen sekä Dochasin määrätietoisen ja rauhallisen ratsastuksen kautta Pacorrokin alkoi tiputtaa kierroksiaan.
"Hyvä, jätetään siihen", lopulta Joonas kehaisi. Lähestyminen oli ollut ihan hyvä, mutta sen sijaan pysähdykseen Pacorro oli jäänyt alkutilanteeseen nähden jo erittäin hyvin.
Lopuksi Joonas ilmaisi, että hevonen oli varsin kehityskelpoinen. Vauhtia ja kapasiteettia sillä oli, mutta yhtälailla malttia ja kuuliaisuutta tarvitaan esteradoilla. Niitä kun jaksaa työstää, niin hyvä tulee.
Estevalmennus 1/2022
© Marjahilla
Pacorron ylivireys heti aamutuimaan ei ollut kenellekkään yllätys. Ori nyki itseään päättäväisesti eteenpäin, vaikka Dochas yritti parhaansa mukaan koota tätä vielä edes hetkeksi. Tämän korvat pyörivät kuin hyrrä ja pää ei ottanut laskeutuakseen. Silti meno näytti ihan hyvältä, reippalta ja ryhdikkäältä, ellei nyt rennolta. Nuorten tapausten kanssa oli osattava mennä niiden fiiliksen mukaan, aina ei voinut saavuttaa sitä täydellistä asetusta ja pyöreää letkeyttä, mihin Pacorrokin kyllä oli osoittanut pystyvänsä.
Otimme lämmittelyhyppyjä 70 ja 80cm korkeudella ja sitten alkoikin näkyä kaivattua letkeyttä. Ori lähti pyörittämään ihanaa matkaa tavoittavaa laukkaansa ja hypähteli liito-oravan lailla Dochaksen ohjastuksen mukaan. Tämä kaksikko oli ilo silmille ja sielullekin, sillä Dochaksesta paistava ylpeys ja tämän leveä hymy sulattivat minunkin kivettyneen sydämmen ja Pacorron innokkuus ja taito saivat minut yllättäen haikailemaan oman hevosen perään.
Huminakumpu 12/2021
© Marjahilla
Tulimme alas pientä jyrkännettä, meille oli Corron kanssa muodostunut tavaksi käppäillä sinne ja takaisin. Huminakumpu niminen kumpare sijaitsi hilkkusta vailla kahden kilometrin päässä tallipihasta ja oli erinomainen oravien, pikkulintujen, kettujen, kaniinien ja erityisesti peurojen bongaukseen. Olimme Corron kanssa jo saaneet pitkän listan eläimiä kasaan ja tämä ei malttanut pysyä tuliterissä kengissään aina lähtiessämme. Mutta silti, vaikka se kuinka pieniä eläimiä rakasti, hypähti ori kuin jojo polulta ojanpenkalle. Dochas piteli kiinni minkä pystyi, mutta kellahti lopulta alas ja katseli maasta, kuinka kirjava hevonen paineli kohti tallia. Samaan aikaan, kun Dochas piteli jyskyttävää peppuaan, vierestä seurannut mäyrä käveli takaisin kotikololleen. Mies heristi tälle huvittuneena nyrkkiään.
