Puro Sangue Lusitano, tamma
154cm, mustankimo
s. 15.05.2011
Koulupainotteinen, Grand Prix
o. Majiná Misang, VRL-14810
k. Ambrósio Cerqueira, Espanja
VH21-087-0015
PKK4474
10/2022 Yleislaatuarvostelu
28 + 15 + 20 + 13 + 5 = 81p, YLA2
11/2022 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu
6,5 + 41 + 18 + 20 + 15 = 100,5p, KRJ-I
Hieman yleistäen ja karrikoiden mielikuva barokeista on ylvään veistoksellinen, jalo ja näyttävä. Blanca toki näyttää upealta, sen piirteissä on jopa veistoksellisuutta ylväyttä. Persoonaltaan tamma on huomattavasti maanläheisempi, todella mutkaton ja iloluontoinen. Tarhakaveri ei pidä Blancasta? Ei se mitään, Blanca menee kauemmas, katsotaan toisena päivänä uusiksi josko rapsuttelu onnistuisi! Heinät loppuvat kesken? Hätäkös tässä, aina joku on tuonut lisää. Ratsastaja on kovakätinen tai avuissaan epäselvä? Eihän se mukavaa ole, mutta ratsastaja varmasti yrittää parhaansa, joten niin yrittää Blancakin. Uusi ihminen? Kunnon hirnuntahörinä kera oiiiiikein ison, märän pusun!
Kireänutturaista, Vakavasti Suorittavaa ja Oikein Arvokasta hevosta Blancasta tuskin koskaan tulee, vaan ei ole tarviskaan. Tamma on täydellinen omana ihanana hupsuna itseään. Se on rento, melko lailla aina hyvällä tuulella, ehkä vähän sinne päin asiat tekevä mutta ihan mielellään työskentelevä hevonen, joka kyllä niin sanotusti myös kerää itsensä tehden töitä myös vakavammalla otteella ihmisen niin pyytäessä. Kaikkein mieluiten kimo kyllä tekisi asiat vähän rennomman kautta, vapaammassa ja pidemmässä muodossa, vaan mikäs siinä on kroppaa kootessa. Ja Blancan kokoamiskyky on muuten jotain, mitä kehtaa esitellä ja josta kuulee tasaisin väliajoin ylistystä!
Blancan ryhti on herkästi matalanpuoleinen, tamma kulkee rentona pää ja kaula alhaalla kannettuna eikä välttämättä nosta jalkojaankaan järin korkealle. Askeleet pysyvät aina pitkinä eikä tamma milloinkaan polje kantojaan tai muutoinkaan kopsi jalkojaan toisiinsa, sen verran ripeästi se kaikessa matalassa rentoudessaankin liikkuu. Pyydettäessä askeleisiin tulee korkeutta, vieläkin enemmän ilmaa ja eteenpäinpyrkimystä, kimoa ei laisinkaan haittaa suuremmalle vaihteelle vaihtaminen. Jos ratsastaja tyytyy siihen, mitä Blanca tarjoaa, tamma tekee kaiken hyvin rennolla otteella, periaatteessa oikein mutta vaillinaisella kokoamisasteella, riittämättömällä ryhdillä sekä ei suorastaan puutteellisella eteenpäinpyrkimyksellä, mutta kovin rauhallisella tempolla.
Ratsastajan pyytäessä Blancasta irtoaa paitsi liikettä ja ryhtiä, myös sitä mieletöntä kokoamiskykyä ynnä todella korrekteja kouluratsastuksen liikkeitä. Kimon rento vaivattomuus niin askellajien välisissä ja sisäisissä siirtymissä kuin kaikessa muussakin, ihan käännöksistä ja pysähtymisistä lähtien, luo illuusion lajin sekä liikkeiden vaivattomuudesta.
Blanca haluaa rakastaa jokaista hoitajaansa, pusutella ja rapsutella takaisin (hyvin varoen, se ymmärtää, ettei ihmistä voi rapsutella kuten hevoskaveria). Uteliain, lempein silmin aivan kaikkia ja kaikkea katseleva barokkitamma oikein innostuu uusista, eri tavalla kahisevista loimikankaista, pesarilla on ainoastaan hauskaa myös kylmäysletkuissa seisoskellessa, eikä klippaus tai kengityskään ole tympeää hommaa, ihminenhän on koko ajan vieressä! Kaikesta selkeästä sosiaalisuudestaan huolimatta Blanca pärjää yksinkin, se ei kärsi eroahdistuksesta tai menetä itseluottamustaan ollessaan ainoana hevosena kisareissuilla. Hyvin mutkaton tamma joka ikisessä tilanteessa, turvallinen luottohevonen.
Jos nyt aivan välttämättä pitää jotain moitittavaa keksiä, niin Blanca jää mielellään katselemaan maisemia, tuttujakin, talutettaessa. Kimo kyllä kävelee pysähtelemättä, mutta tahti hidastuu erityisesti vieraissa paikoissa Blancan kokeillessa onneaan; saako hän tarkkailla, voiko hän painaa maiseman jokaisen yksityiskohdan mieleensä?
Vaikka ratsastaja vapisisi saappaissaan hermoillen itsensä valmiiksi pieneen hikeen, Blanca tyyntä zen-tilaa ei riko yhtikäs mitään. Tamma tuntuu lähinnä lohduttavan painaessaan päätä jännittävän ihmisen käsivartta vasten. Kimon läsnäolossa on jotain uskomattoman rauhoittavaa, minkä vuoksi se on usein seuraneitinä hermostuneemman tallikaverinsa kuljetuksessa. Kertaalleen trailerin rengas puhkesi kesken matkan, mikä pelästytti kaikki mukana olleet ihmiset sekä toisen kyydissä olleen hevosen. Blanca lähinnä kummasteli, mitä nyt tapahtuu. Aivan uskomattomat hermot, eikä kyse ole petoeläimestä!
Samoilla teräshermoilla Blanca luovii läpi jokaisen valmennuksen ja kilpailun. Sen rento rauhallisuus luo suorituksista melkein hengähdyshetken niin tuomaristolle kuin katsojille. Toki vajaa kokoamisaste ja muut kotitreenien vaaranpaikat ovat läsnä myös kilpailuissa, mutta vaikka suoritus olisi millainen esitys tuomareilta löytyy aina kehusana tai pari Blanca selkeän tyytyväisestä olemuksesta ja varmasta esiintymisestä. © Lissu T.
i. Abrazo Cálido psl, mkm, 159 cm |
ii. Bondad de Corazón psl, m, 157 cm |
iii. Café Caliente |
iie. La Ternura | ||
ie. Amandote psl, hpvm, 152 cm |
iei. Sal y Pimienta | |
iee. Los brazos Abiertos | ||
e. Bienvenida Tristeza psl, m, 154 cm |
ei. Jinete Solitaria psl, mkm, 160 cm |
eii. Lobo Solitario |
eie. Largo Camino | ||
ee. Bienvenida Melancolía psl, hprnvkk, 151 cm |
eei. Dulzura | |
eee. Bienvenido Miedo |
Tämä hevonen kilpailee
porrastetuissa.
Sen ominaisuuspisteitä voi tutkia vrl profiilista.
Jaoksettomat 3kpl
19.12.21 Seppele, Seppele Cup, Grand Prix, 3/25 (76,78%)
03.09.22 Kultasaari, Kultasaari Cup, Grand Prix, 7/28 (71,07%)
25.10.22 Stall Green Mage, World Cup, Intermediate II, 1/25 (79,37%)
KRJ Cup
31.05.22 Kaihovaara, KRJ Cup, Int II, 5/73
VHRY 3kpl
17.09.22 Palazzo Alto, Rinascimento Sim Pratolino, Alta escuela I, 3/34
17.09.22 Palazzo Alto, Rinascimento Sim Pratolino, Alta escuela II, 5/20
18.09.22 Palazzo Alto, Rinascimento Sim Pratolino, Nobile Champion di Pratolino, 2/22
Kouluvalmennus 9/2022
© Nikki
Majiná oli raskaana, ja sen myötä Green Magen hevoset olivat kiertäneet useamman ratsastajan alla. Tänään oli minun vuoroni kiivetä Blancan selkään ja olihan se aika jännittävää, sillä siitä oli kauan aikaa, kun olin viimeksi ratsastanut oikeasti osaavalla kouluhevosella. Onneksi Blanca oli hyvin reilu ja anteeksiantava hevonen, joten halusin uskoa selviäväni tästäkin koetusta ilman, että toivoisin maan nielaisevan minut kokonaisena.
Blanca seisoi rauhallisesti aloillaan, kun hermoilin jalustimien kanssa kentällä ja yritin päästä selkään. Jalustimet olivat tiukasti tietyssä rei'ässä, oletettavasti Majinálle sopivassa pituudessa, eivätkä nihkeät kämmenet auttaneet nahkahihnojen vetämisessä. Lopulta jalustimen solki aukesi, ja sain säädettyä pituuden minulle sopivaksi - tai ainakin mahdollisimman lähelle. Homma nimittäin oli niin, että minkään satulan jalustimet eivät koskaan olleet tarpeeksi lyhyet minulle. Lähes kaikki jalustimet sai aina kiertää kerran jalustimen ympärille ja sittenkin vielä laittaa viimeiseen reikään.
Kun vihdoin pääsin satulaan sopivien jalustimien kanssa - eivät ne vieläkään olleet täysin sopivat, mutta paremmat kuin aluksi -, Blanca vaikutti vähän kyllästyneeltä, mutta yritti selkeästi peitellä sitä ja olla mieliksi. Taputin tamman kaulaa ja kehuin sitä hyväksi tytöksi, ennen kuin annoin sille kevyet pohkeet. Blanca lähti omatoimisesti uralle kävelemään ja annoin sen kävellä pitkin ohjin.
Verryttelyjen jälkeen aloitin tekemällä ihan vaan erilaisia käännöstehtäviä käynnissä. Ympyrä- ja kahdeksikkotyöskentely meni kevyesti, Blanca pysyi lyhyellä ohjalla ja teki hyviä ympyröitä kumpaankin suuntaan kaatumatta sisälle. Suureksi ja leveäksi hevoseksi Blanca kääntyi kuin pennin päällä, kun pyysin siltä etu- ja takaosakäännöksiä. Tammaa ei tuntunut lainkaan haittaavan, että se joutui tekemään töitä, vaan se oli yritteliäs ja miellyttämisenhaluinen. Kehuin Blancaa taas ja annoin sen kävellä uralla pitkin ohjin palkintona. Se sai kävellä uraa pari kierrosta, sitten keräsin ohjat ja otin Blancan uudestaan tuntumalle. Pyysin tammalta ravia ja se vastasi nostamalla ensin hiljaisen ravin, ja sitten vähän eteenpäinpyrkivämmän, kun Blanca sai kevyet pohkeet.
Ravissa Blanca sai tehdä avo- ja sulkutaivutuksia sekä pohkeenväistöjä kumpaankin suuntaan, ja tässä vaiheessa alkoi tuntumaan, että ehkä en ollutkaan niin ruosteessa, kuin kuvittelin, tai sitten Blanca vain teki kaiken ihan todella helpoksi. Tamman pää oli hyvässä asennossa, se pysyi tuntumalla ja suoritti kevyillä avuilla. Sillä ei tuntunut olevan kiire minnekään, vaan se oli tässä ja nyt, ja keskittyi työhönsä; Blancan työmoraali oli vähintäänkin ihailtavaa. Pohkeenväistössä olisin voinut kuvitella Blancan leijuvan, ellei Blancan jokainen askel olisi ollut voimakas ja varma. Jokaisen askeleen välissä se kuitenkin tuntui höyhenenkevyeltä.
Blanca sai tehdä pari ympyräharjoitusta laukassakin, mutta päätin pitää harjoituksen pääasiassa käynnissä ja ravissa. Hidastin tamman takaisin käyntiin asti, mihin Blanca vastasi pärskähtämällä, mutta tottelemalla viiveettä. Pidätin tammaa kevyesti ja naksutin kieltäni, jolloin tamma otti pelottomasti pari askelta taakse, pari lisää kun pidätin vähän enemmän, ja taas pari lisää. Sitten se hoksasi, että paineen pysyminen tarkoitti, että käsky pysyi, ja alkoi peruuttaa paljon sujuvammin, mistä Blanca sai paljon kiitosta.
Loppupelissä sekä minulla, että ilmeisesti hevosella oli hyvä fiilis harjoituksesta, joten päästin Blancan jälleen uralle pitkin ohjin. Taputin Blancan lapaa ja rapsutin sen harjantyveä, kehuen sitä hyvästä työstä. Halusin ajatella, että olin saanut hevosen kulkemaan niin hienosti ihan itse, mutta todellisuudessa Blanca vain oli osaava hevonen, joka sai jokaisen ratsastajansa tuntemaan itsensä oikeaksi kouluratsastajaksi.
Lomapäiviä 8/2022
© Marjahilla
Kullankeltainen ja helmenvalkea hevospari seisoi metsäaukealla, kumpikin viettivät loma viikonloppua tyytyväisinä. Aitaan nojaava Majiná oli viimeisillään raskaana, joten tämä yritti jatkuvasti keksiä Carmelle ja Blancalle muunlaista virikettä - kuin ratsastaminen. Vaikkakin molemmat tammat ovat hyvin luotettavia ratsuja, silti huilia tulisi nyt hetken aikaa vähä enemmän.
Blancan kanssa olimme startanneet muutaman kerran isoissa pirskeissä tänä vuonna ja se olikin saanut Seppele Cupissa yli 76% tuloksen. Sekä sijoittunut viidenneksi Kaihovaarassa, vaikka osallistujia oli jopa 73. En halunnut lähteä sen kanssa kisoihin, joissa en uskonut sen oikeasti pärjäävän. Sama homma Carmen kanssa. Ottaisimme jatkossa osaa vain tarkkaan valittuihin tapahtumiin, niin voitaisiin karsia ne pahimmat pettymykset. Aloin nimittäin tuntea tammani jo suhteellisen hyvin. Tiesin minkälainen miljöö sekä matkakohde sai ne loistamaan. Jos lentämistä oli liikaa, eikä kisapaikalla ehtisi levätä kunnolla ennen rataa - oli se ehdoton ei. Poikkeuksia tekisimme vain niissä muutamassa kaikkein suurimmassa kilpailussa.
Carmen maaliskuinen World Cup reissu oli täyttä fiaskoa, mutta saimme silti yli 74% tuloksen. Ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Joskus mietin miten sillä kestää pää kaikkea meidän huoltotiimin sähläystä ja vilinää. Milloin unohtuu mitäkin ja taas mennään eessun taassun paikasta toiseen kauheassa vilinässä.
Blancalle ja Carmelle on otettu mukavimmat matkustus kamppeet sekä korvatulpat aktiiviseen käyttöön, jotta eivät alkaisikaan koskaan vittuuntua kisapaikoilla. Siellä näki usein hevosia, jotka olivat niin hapanta, niin hapanta.