Prudence

FN, VIP MVA, KTK-II

© Miia
© Marjahilla

Westfaleninhevonen, tamma
Syntynyt 13.08.2020, M Layouts / raitatossu.net/mayflower vuotias
170cm korkea, väriltään ruunikon tobiano
Esteratsastus painotteinen, tasolla 160cm

Hevosen omistaa Dochas Ansamaa VRL-14810
Kasvattanut Elviira Saukko, Suomi

VH20-048-0040, PKK3781

Kilpailukäytössä
1 Jälkeläinen

Oikeastaan Poppy on aika hapan hevonen, sen yleisilme on melko tyytymätön. Tamma ei turhan paljoa välitä rapsutuksista tai halauksista, parin luottohevoskaverinsa kanssa tamma on nähty rapsuttelemassa. Kaikkein mieluiten Poppy on joko ylhäisessä yksinäisyydessään tai tekemässä töitä, satunnainen hevosseura käy, mutta jatkuva lajitoverin vieressä nyhvääminen tuppaa vain ärsyttämään. Tämä hevonen onkin tallimme yksi hapannaamaisin yksilö.
Happamuus ei onneksi ole syövyttänyt tobianon käytöstapoja; Poppy on hyvin korrektikäytöksinen daami. Suurimman osan ajasta. Kaikki ylimääräinen halailu ja lääppiminen saisi Poppyn puolesta jäädä välistä, minkä lisäksi tyttö on hyvin tarkka siitä, kenen antaa kengittää, raspata, hieroa tai tutkia itsensä. Harjaamiseen, varustamiseen ja muihin päivittäisiin askareisiin tamma kelpuuttaa (lähes) kenet tahansa, joka tekee työnsä kunnolla eikä vain kutittele sillä sualla tai koeta pestä Hänen Armoaan turhan kylmällä vedellä. Kengittäjästä, hierojasta ja eläinlääkäristä daamimme sen sijaan on niin tarkka, että käytöstavat lentävät romukoppaan, mikäli väärä ihminen koettaa suorittaa näitä toimenpiteitä. Poppy luimii, näykkii, nykii jalkaansa, vinkuu, kiljuu, polkee jalkaa, pahimmillaan istahtaa alas, mikäli kokee olemansa tyytymätön käsittelijäänsä.
Poppy ei sitten kävele ensimmäisestäkään lätäköstä. Ratsastajan kanssa lätäköt eivät haittaa, mutta talutettaessa tamma ei yksinkertaisesti suostu kastamaan kavioitaan. Mikäli tarhan portilla on vesilätäkkö, Poppy ei mene tarhaan. Hyvin yksikertaista. Joku hevonen voisi loikata lätäkön yli, suurin osa kävelisi läpi, mutta meidän tammamme ei tee kumpaakaan. Muuten tämä on ihan fiksu talutettava, hapan ja aika säntillisellä marssitahdilla kävelevä, mutta ihan fiksu ja hyväkäytöksinen.

Jos Poppy joskus on turpa oikein päin, tyytyväisen näköisenä, niin töitä tehdessään, kaikkein mieluiten yleisön edessä. 160cm-tasoinen estetamma ei tunnu nauttivan mistään niin paljoa, kuin nopeiden käänteiden, vesieste venytyksien, eri korkeuksien ja sen sellaisten hiomisesta. Toisinaan tuntuu, että tällä hevosella on paljon suurempi motivaatio treenejä kohtaan kuin ratsastajallaan! Ja se ratsastajahan on yhtä kuolemanvakava paikka kuin kengittäjäkin, Poppy ei todellakaan tee töitä ihan kenen tahansa kanssa. Ei, vaikka satulaan nousisi kuinka pehmeän eleetön, osaava ratsastaja, Poppy ei välttämättä hievahdakaan. Emme ole vielä keksineet, mikä se salainen yhteensopivuustekijä on, mitä tamma hakee siistin ratsastuksen lisäksi, mutta tammalla on sille sopiva ratsastaja ja se riittää meille.
Vauhdin säätely on Poppyn kompastuskivi, siinä se häviää joskus kilpakumppaneilleen, kun taas liidokkailla ja korkeilla hypyillään tamma haastaa, peittoaakin, kanssakilpailijat. Westfalentamma liikkuu koko kehollaan, kantaa itsensä hienosti, ja on todella pehmeä, hyväsuinen ratsastaa. Herkkä, hyvin herkkä, isosti ja nopeasti reagoiva hevonen. Oikean ratsastajan kanssa kaikkensa antava, periksiantamaton, se hevonen, jota ei haittaa toistaa samaa tehtävää uudestaan ja uudestaan. Eikä Poppy, ihme kyllä, anna väsymyksen tai maitohappojenkaan haitata suoritustaan; tämä hevonen on vähän sellainen hampaat irvessä ja vähän väkisin suorittava, aivan liian tunnollinen ratsu. Sellainen, joka väsyttää itsensä totaalisesti, ellei ratsastaja tajua hienovaraisia vihjeitä hevosen väsymisestä ja työnteon ilon muutosta ylitunnolliseksi väkisinjaksamiseksi.

Lastaaminen, purkaminen, matkustaminen; ei ongelmia. Poppy matkustaa hyvin rauhallisesti, mieluitenkin yksin tai sellaisen hevosen kanssa, jonka kanssa joskus rapsuttelee. Tamma kuitenkin sietää matkaseurana kenet tahansa, joskin ilmeen happamuusaste vaihtelee seuran mukaan.
Kisapaikoilla Poppy ei ole minälläänkään hälystä, hevosvilinästä tai tunnelmasta, vaan pysyy rauhallisena. Poppy on todella näyttävä, hienoliikkeinen ja osaava esteratsu, joka nauttii kilpailla. Todellinen haastaja tasollaan. Lissu (VRL-12701), muokkaukset © Marjahilla.

i. Pantenonix
KTK-II, ERJ-I, KERJ-II, PREMIER
westf, rn, 165 cm
ii. Pachytos
westf, trn, 165 cm
iii. Pecoso
iie. Zalinka
ie. Disamil
westf, prt, 163 cm
iei. Domingo
iee. Cherish
e. Paylor
VIP MVA FN, KTK-II, PP-MVA, PKK-V YLA1, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, XLA-I, EV-I
xx, sab rnvkk, 161 cm
ei. Peek-a-boo!
xx, vkk, 163 cm
eii. Pelegria
eie. Halloween Night
ee. Taylor
xx, vkk, 160 cm
eei. Checkmate
eee. Dreamer


・ o. Valerianan Pyromancer, s. 07.01.2017 (i. Lumos Sorcerer)

Kilpailukalenteri

* Porrastetuissa sijat täynnä

Kilpailuja yhteensä 21kpl, joista sijoja 8.
30.08.20 Seppele Seppele Cup 150cm 10/40 0vp
06.09.20 Valeriana Ratsastuskilpailut 150cm 5/9 4vp
06.09.20 Valeriana Ratsastuskilpailut 160cm 1/9 0vp
13.12.20 Seppele Seppele Cup 150cm 36/40 4vp
18.12.20 Auburn Estate Kalla Cup 150cm 10/16 4vp
18.12.20 Auburn Estate Kalla Cup 160cm 2/14 0vp
13.01.21 Valeriana Ratsastuskilpailut 150cm 7/14 4vp
31.01.21 Adina Estekilpailut 140cm 1/6 0vp
07.02.21 Edsvikin talli Freeze Frame 140cm 1/22 0vp
07.02.21 Edsvikin talli Freeze Frame 150cm 19/21 8vp
26.02.21 Auburn Estate Kalla Cup 140cm 23/25 12vp
26.02.21 Auburn Estate Kalla Cup 150cm 6/26 0vp
14.03.21 Tromsø Grand Arena Euro Sim Tour 160cm 38/66 4vp
22.03.21 Runiac Estekilpailut 140cm 8/11 8vp
11.04.21 Ranhald Castle Euro Sim Tour 160cm 17/65 0vp
19.04.21 Hartroof Areena Spring season open 150cm 1/12 0vp
28.05.21 Auburn Estate Kalla Cup 160cm 2/17 0vp
20.06.21 Seppele Seppele Cup 160cm 1/25 0vp
03.07.21 Jardin des Tuileries Paris SIM jumping week 145cm (speed) 30/44 77.80s
04.07.21 Jardin des Tuileries Paris SIM jumping week 160cm 10/44 4vp
11.07.21 Brynhild Sommersolverv CIC3 6/13 42vp
Suurin saavutus; Paris SIM jumping week 160cm luokkasijoitus (7/2021)

Valmennukset

Koeratsastus 8/2020
Valeriana, Majiná Ansamaa (160cm)

Dochas piteli kädessään yhtä suurta puoliveritammaa, kuin mikä minulla oli allani. "Tää hieno leidi on kuulemma Prudence, meidän kesken Poppy" Doc sanoi viettelevän humoristisesti nostaen kulmiaan, nauroimme ratsukolle joka näytti tulevan hyvin juttuun. Prudence on 8 vuotias westfalen, joka sekin erinomaisesta suvusta ja todella näyttävä ulkonäöllisesti. Dochas ja Poppy lähtivät Jasun opastuksella hyppäämään maneesille ja minä jäin jatkamaan Vanian kanssa.
Aloin kotimatkalla haaveilla siitä, miten pääsisin näyttämään tamman kotona kaikille kavereille ja kisakentillä haastajille. Otimme molemmat hevoset varaukseen, sillä Tino oli ehdottanut että kisaisimme tammoilla vielä viikonloppuna heillä järjestettävissä kisoissa. Saisimme siinä hyvin ensimakua tulevasta ja suostuimme tietysti saman tien. Dochas pälätti koko matkan Poppystä, kuin se oli niin ihana mussukka ja että suuttuisi, jos se nyt menisi jollekin toiselle. Dochas oli hullu, se oli hypännyt Poppyllä maneesilla 160 - 165cm rataa?! Mikä ihmeen monsteri se tamma oli.

Kisapäivä 9/2020
Valeriana, Majiná Ansamaa (160cm)

Kun saimme syötyä, oli aika lähteä jo verryttelyyn. Menin seuraamaan, miten Dochas otti Poppyn kanssa lämmittely hyppyjä kentällä. Esteet näyttivät hurjan korkeilta, itse olin tosiaan ratsastanut vain lähinnä 120 ja joskus 130 ratoja. Tällainen 160cm este näytti jo turhan pahalta. Poppy oli toki vetreän ja vireisen oloinen, se hyppäsi niin kevyesti liidellen ja eleettömästi, että tamma toi myös minun olooni helpotusta. Kävin vielä viettämässä aikaa Tean kanssa, ennen kuin Dochasin radat alkoivat.
Dochas ja Poppy vetivät 150cm radan hyvin helpon oloisesti, ottaen yhden kevyen kosketuksen johdosta pudotuksen. Tulin heti taputtamaan tammaa ja kyselemään miehen mielipidettä. "Tää on kyllä niin super, mitä nyt ite vähän yritin liikaa kikkailla ja tuli pudotus" tämä kertoi huolettoman oloisena ja nauroi. "Kohta alkaa jo toi 160cm luokka, niin käydään vaan nopsaa vähän verrytteleen" paikalle ilmestynyt Tino sanoi. Jäin hieman taaemmas, katselin miten miehet keskustelivat radasta ja hevosesta niin tuttavallisesti ja ammattimaisesti.
"Hahaa" Dochas sanoi voitettuaan 160cm luokan, tehtyään hieman hienosäätöä verryttelyn aikana. Tämä näytti niin tajuttoman iloiselta ja onnelliselta Poppyn kanssa, että minä olin TAAS itkeä. Pitäisi ryhdistäytyä, mutta sitten muistin että kohta olisi lähtö ja minun olisi sanottava Tealle heipat.

Estevalmennus 2/2021
Storywoods Dressage Center, Trev (150cm)

Kirjava tamma ja tuon ratsastaja olivat minulle uusi tuttavuus valmennettavana. Dochas ja Prudence, tai Poppy, kuten mies rautiaan tobianon ratsunsa minulle esitteli, olivat kuitenkin tuttu nimi kisakentiltä. Vaihdoin Dochaksen kanssa muutaman sanan ja ajatuksen tulevasta sekä samalla viimeistelin ajatukseni siitä miten valmennusta lähdettäisiin edistämään. Lopulta annoin Dochakselle luvan lähteä hakemaan Poppya aktiivisen käynnin jälkeen raviin jotta hyppääminen oli mahdollista aloittaa.
Maneesissa oli valmiina muutama este, joista erään yksittäisen pystyn alle olin nostanut vesimaton siten, että se oli ehkä leveydeltään kahden pehmopuomin verran. Estekorkeus oli tässä vaiheessa noin 70cm sentin korkeudella päästäessäni ratsukon ensimmäisen kerran esteelle. Kirjava tamma suoritti esteen hieman vilkuillen sen alla olevaa vesimattoa ja ehkä asteen liian isolla ilmavaralla, joten lisäsin tehtävään vielä maapuomin, ennen kuin ratsukko sai tulla tehtävälle uudelleen. Aina muutaman hyvän toiston jälkeen nostin puomia koko ajan, sekä pidensin ja pidensin vesimattoa, kunnes se oli täydessä pituudessaan.

Lopulta Dochas sai ottaa Poppyn kanssa kolmen esteen sarjan pariin kertaan lävitse, ennen kuin vesimatto lisättiin okserina olevan C-osan alle. Muistutin miehelle että nyt olisi tärkeää pitää viimeisen välin askelmäärästä kiinni, eikä päästää kirjavaa ainakaan yhtään liian hitaaksi, vaan ehkä mielummin kokeilla tulla sitten väli pitkällä laukalla, jolloin yhden askeleen voisi jättää pois. Pari ensimmäistä kierrosta vesimatto oli jännittävä juttu okserin alla, mutta Dochas sai hyvin ratsastettua tammaansa erilaisille askelmäärille sekä hieman myös vaihteleville reiteille jolloin Poppyn ajatusta saatiin käännettyä myös muuhunkin kuin siihen että viimeisen esteen alla oli hirviö.
Loppua kohden edes vesimaton päälle pudonneet puomit ja niistä kantautuvat erilaiset, pehmeämmät tumahduksen äänet eivät haitanneet tamman menoa ja Dochas sai lopuksi ratsastaa pienen ratapätkän ennen kuin annoin miehelle luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt. Ratsukon loppuverrytellessä annoin Dochakselle oman loppupalautteeni sekä kerroin huomioni niin hyvässä kuin pahassakin ratsukon menosta ennen kuin tarjosin tuolle muutaman vinkin omatoimiseen treeniin. Lopulta oli aika kiittää miestä valmennuksesta ja jättää ratsukko kävelemään loppukäyntejä omatoimisesti.

Power Jump 8/2021
Auburn Estate, Dochas Ansamaa (160cm)

Sydämeni kuului ylös taivaalle yhdessä tammani kanssa. Puolisoni ei aina tuntunut ymmärtävän sitä isojen ratojen paloa, olihan se hieman pähkähulluakin. Suomesta sai hakea tätä koreampaa rataa tai tätä hullumpaa kilpailua. Power Jump huuma oli käsinkosketeltavaa utua ilmassa. Ihmiset olivat mitä parhaimmalla tuulella, toiveikkaana vielä ainakin hetken. Poppyn kirjava harjas ja sen palmikot notkahtelivat reippaasti puolelta toiselle, meidän marssiessa itsevarmasti kohti areenaa.
Nimemme kuulutti vakava ääni pienen rykäisyn jälkeen, sitten hiljaisuus ja lähtömerkki. Kaikki hidastui, olin ensimmäistä kertaa Power Jumpissa ja sydän alkoi pamppailla adrenaliinin virratessa kehoon. Joku ilkeä pieni ääni olaltani yritti kuiskutella korvaani, "Miten putosit tänne, hei haloo ei tää oo mitään, sä ratsastit mm kisoissa vielä viisi vuotta sitten!" mutta työnsin otusta kauemmas. Tämän täytyi olla jotain, tämä oli nykyiselle minälle tärkeä kilpailu.

Huomasin pidätteleväni tammaa, vaikka liikuimmekin radalla suhteellisen vaivattomasti eteenpäin. Olin ahdistunut, tunteet alkoivat valahtaa ylleni suurena röyppynä. Kaipuu vanhaa elämäntapaani kohtaan tarrautui nyt minuun kynsin ja hampain. Tukahduttamani ikävä maailman toiselle laidalle, parrasvaloihin, että vanhaa kilpahevostani kohtaan heräsi täällä. Power Jumpin miljöö sai sen aikaan. Queen Consortin kuva lävähti mieleeni, ruunikko tamma komeili kanssani voitto potreteissa. Missähän se oli nyt? Oliko sekin kuntoutunut onnettomuudestamme? Täällä minä hyppäsin suomen piskuisissa piireissä, hevosella joka ansaitsi tuhannen enemmän.
"Doc ryhdistäydy!" kuului terävä äyskäisy jostain. En edes tiedä oliko se vaimoni ääni, ehkä tämä lähetti minulle telepaattisen viestin. Tuo tulinen akka pystyisi siihen. Havahduin, olimme pian puolessa välissä rataa. Otin paremman asennon, vaikka kaikki oli onneksi lihasmuistissa jo sen verran, ettei sisäinen kuohuni välittynyt ulkopuolisille. Kiristin ohjat, otin tamman kuulolle. "Otetaanpa tosissaan loppurata" kuiskasin tälle. Poppyn askel lähti terävöitymään, se alkoi harppoa ryhdikkäästi – oli valmis kilpailemaan henkeen ja vereen. Tamman korvat pyörähtivät taakse, se alkoi kuunnella nyt ohjeitani tarkkaan. Oli meidän vuoro näyttää mitä meillä oli tarjota huippu esteratsastukselle!

© ulkoasu ja sisältö marjahilla, ellei toisin mainita. virtuaalitalli, toiminnassa vuodesta 2019.