Hauyni RR

FN, VIP MVA, KTK-II

Suomenpuoliverinen ruuna
Syntynyt 09.11.2012, vuotias
170cm korkea, väriltään ruunikko
Yleis painotteinen, tasolla 140cm, VaB

Hevosen omistaa Majiná Ansamaa VRL-14810
Kasvattanut Yorca Warmbloods, Suomi

VH21-031-0006 , PKK3521

Kilpailukäytössä
1 Jälkeläinen

Hoidettaessa Vattu on utelias ja vähän vähemmän kuuliainen. Se ei litistele ihmisiä seiniin, mutta saattaa potkaista tai talloa varpaasi "vahingossa" tietysti. Ei tahallaan tapa ihmistä, mutta on toisinaan kovin varomaton. Kavioidenkin nostaminen voi olla toisinaan hankalaa, jos orin keskittyminen on lähimmissä tammoissa, mutta ehkä se pitää ymmärtää. Suuren ihmismäärän edessä oria on sen sijaan suorastaan mahdoton hoitaa, koska se keskittyy ainoastaan huomionosoitusten hankkimiseen. Mieluusti Vattu myös keikistelee taluttaessa - hypähdellen oudosti häntä soihtuna. Mieleen saattaa nousta, että ori on saanut jonkun sairaskohtauksen, ei huolta, se menee ohi kunhan yleisö häipyy.

Varusteiden kanssa Vattu on helppo - se ei tee mistään varusteesta sen suurempaa numeroa. Kunhan vain et laita varusteita sen päälle, niin ne saavat olla rauhassa. Eikä ori ketään ole tappanut vielä, jos ne on päälle pukenut, mutta suojavarustuksena pitää olla kypärä, hanskat sekä haarniska suojaamaan hampailta ja kavioilta. Eläinlääkärit ja kengittäjät ovat orin ystäviä. Ori pitää heistä ainakin niin kauan, kun ei ole oma vuoro. Vatun vuoron koittaessa kannattaa varautua erilaisin herkuin, anomuksin ja kirjallisin sopimuksin. Varaudu myös menemään polvillesi rukoilemaan suostumusta toimenpiteisiin. Joskus onnistaa, yleensä ei.
Ratsuna Vattu on erittäin reaktiivinen ja säpäkkä - sekä muuten vain ihan täyden kympin kus*pää. Se vaatii kuskiltaan kokemusta, taitoa sekä pehmeitä apuja liikkuakseen puhtaasti - tai ylipäätään liikkuakseen mihinkään. Orimaisia piirteitäkin ilmaantuu joskus eli aina, eikä ole välttämättä järkevintä viedä oria sinne, missä on toisia oreja ja tammoja samassa tilassa. Yksittäinen tamma tai ori ei ehkä ole ongelma, mutta jos kentällä on molempia, voi pienen oriparan pää mennä solmuun. Yleensä keskittyy ratsastajaansa kuitenkin moitteettomasti ja yrittää heittää tämän selästään mahdollisimman nopeasti. Kouluratsastuksessa näppärä, mutta erittäin herkästi hermostuva Vattu osaa halutessaan paljon. Se ei kuitenkaan siedä ratsastajaltaan virheitä ja lämpenee helposti tehtäviä tehdessä. Ei kestä voimakkaita pohjeapuja tai ohjista riehtomista, vaan toimii lähes ajatuksella sekä tietysti istunnalla. Hermostuu ja stressaantuu ratsastajista, jolla kädet vispaavat kuin kermavaahtoa tehdessä. Myöskin liiallinen pohkeella naputtelu aiheuttaa orissa inhon puistatuksia - jotka siis ratsastajan kannalta saattavat muistuttaa jättipukkeja. Tasaisilla avuilla ja istuntapainotteisella ratsastuksella Vatusta saa kuitenkin liikettä irti enemmän kuin tarpeeksi - pukkilaukan muodossa ainakin. Lisäksi ori taitaa jos jonkunmoisia liikkeitäkin - esimerkiksi liiskaa ratsastaja aitaan, tee tasajalkapomppuja, revi ohjat ratsastajalta ja ehdottomasti näyttävimpänä Vattu osaa nousta takajaloille! Mutta ei valitettavasti käskystä..

Esteillä nenänsä nyrpistelijä ja yksinkertaisesti idiootti - pahoittelut, korjataan muotoon: reaktiivinen ja hieman hölmö. Jos este on liian oudonnäköinen, ei sen yli voi hypätä. Jos ratsastaja unohtaa yhdenkin askeleen ratsastuksen, ei Vattu halua hypätä. Jos pusikossa on kissa, jos este on erilainen mitä viimeksi - jos, jos, jos ja jos. Vattu osaa hypätä niin halutessaan erinomaisesti ja vaikka miten korkeita. Mutta useimmiten se kadottaa kaiken miehisyytensä, muuttuu neidoksi pulassa ja tukeutuu ratsastajaansa kuin hukkuva oljenkorteen. Päättäväisyydellä, hyvillä suhteilla ja ohjien pitämisellä omissa käsissä pääsee pitkälle - niin Vattu kanssa hypätessä kuin bisneksissä. Oikeanlaisen ihmisen kanssa onnistuvat ne esteetkin ja ori on erittäin upea ratsu hienoine hyppytyyleineen - olettaen, että Vattu ei päätä tiputtaa ratsastajaansa esteen päälle kieltämällä tai pukittamalla ihan vain huvin vuoksi. Ei se sitä kovin usein tee, älä huoli!
Maastossa Vattu on duracellpupu, joka osaa käyttäytyä - erittäin huonosti. Ori rakastaa pitkiä laukkapätkiä - joilla voi viedä ratsastajaa niin kovaa kuin lähtee. Toisinaan innostuu hiukan pukittelemaan innostuessaan vauhdista, mutta tottelee yleensä hidastavia apuja - tehden äkkipysäyksen. Joskus harvoin Vattu saattaa rauhoittua maastossa kulkien vihikoiran tavoin nenä maassa. Silloin kannattaa ottaa hetkestä ilo irti ja varautua sitä seuraavaan pukkilaukkaan. Maastoesteillä ori sen sijaan on varsin taitava ja nopea. Se osaa kiertää esteen kuin esteen! (© VRL-14703)

・ t. Coal Drops, s. 16.06.2020 (e. Vapour Trails)

Kilpailukalenteri

* Porrastetuissa sijat täynnä

Kilpailuja yhteensä 24kpl, joista sijoja 5.
05.04.20		Hallava	Tie Tähtiin	120cm	9/12 4vp
19.04.20		Lehtovaara	Tie Tähtiin	120cm	3/12 0vp
03.05.20		Hopiavuori	Tie Tähtiin	120cm	10/12 4vp
17.05.20		Hallava	Tie Tähtiin	120cm	7/12 4vp
29.08.20		Seppele	Seppele Cup	90cm	29/30 12vp
18.09.20		Auburn Estate	Kalla Cup	Helppo A	9/16 65,37vp
19.09.20		Auburn Estate	Kalla Cup	CIC1, 100cm	1/16 6,3vp
20.09.20		Auburn Estate	Kalla Cup	105cm	6/16 4vp
07.02.21		Edsvikin talli	Freeze Frame	130cm	16/29 4vp
07.02.21		Edsvikin talli	Freeze Frame	140cm	8/22 4vp
19.02.21		Auburn Estate	Kalla Cup	Vaativa B	6/24 69,48%
20.02.21		Auburn Estate	Kalla Cup	CIC3, 120cm	15/24 11,6vp
21.02.21		Auburn Estate	Kalla Cup	125cm	19/24 8vp
27.03.21		Runiac	Ratsastuskilpailut	120cm	10/19 4vp
27.03.21		Runiac	Ratsastuskilpailut	130cm	16/18 12vp
18.04.21		Hartroof Areena	Tie Tähtiin	Helppo A	3/11 71,78%
02.05.21		Savenmaan ratsastuskeskus	Tie Tähtiin	Helppo A	5/11 71,07%
16.05.21		Hevostila Kuukkeli	Tie Tähtiin	Helppo A	3/11 73,21%
23.05.21		Auburn Estate	Kalla Cup	CIC3	1/18 33,9vp
28.05.21		Auburn Estate	Kalla Cup	130cm	16/29 4vp
28.05.21		Auburn Estate	Kalla Cup	140cm	7/20 4vp
29.05.21		Auburn Estate	Kalla Cup	Helppo A	21/26 62,78%
29.05.21		Auburn Estate	Kalla Cup	Vaativa B	17/22 63,50%
30.05.21		Ridklubben Vårön	Tie Tähtiin	Helppo A	5/11 74,28%
Ennätysprosentit 74,28% (5/2021)

Valmennukset

Puomitreeni 14.07.2019
Ansamaan maneesi, Anni Vuorela

Vattu pärskähti kovaäänisesti, samalla nostaen päänsä kohti kattoa. Kevyestä pohkeen painalluksesta se lähti laukkaamaan edessä häämöttävällä suoralla uralla. Innostuksissaan se lähti kiihdyttämään laukkaansa, minun pidättäessä hevosta puolipidättein. Käänsin orin keskittyneenä pääty-ympyrälle, jotta saisin helpommin vauhtia hillittyä.
Ulkona satoi vettä, joten olin päättänyt tulla ratsastamaan maneesiin. Se oli suuri ja avara, eikä siellä tällä hetkellä ollut minun ja Vatun lisäksi muita ratsukoita. Olin laittanut maneesiin muutaman puomin, joita käytin apunani valmistautuessani ensi viikon keskiviikkona järjestettävään estevalmennukseen. Jo pelkillä maapuomeilla sai jo tuntumaa esteisiin, vaikka niissä ei korkeutta ollutkaan.
Olin osallistunut valmennukseen Vatun kanssa. Tarjolla oli ollut muitakin ratsuja, mutta totta kai Vattu oli ollut ensisijainen valintani. Olin ratsastanut hoitohevosellani jo jonkun verran sileällä, joten pikkuhiljaa olisi tarkoitus siirtyä esteisiin - esteillehän tässä olisi tarkoitus painottua, olihan Vattu kokenut estehevonen ja minä olin aiemmin kisannut paljonkin esteillä. Totta kai minua jännitti meidän ensimmäinen yhteinen valmennuksemme, mutta toisaalta odotukset olivat positiiviset, koska olin kuitenkin parhaimmillani kisannut esteratsastuksessa jopa 120 cm luokissa ja ratsastanut paljon Vatun kaltaisilla hevosilla. Odotettavissa oli haasteita, mutta minkä hevosen kanssa niitä ei olisi? Varsinkin Vatun kanssa niitä haasteita tulisi olemaan paljon, lähinnä orin tulisuuden takia.

Huomioni oli vähän aikaa muualla, jolloin Vattu päätti heti käyttää tilaisuuden hyväkseen. Se teki näyttävän sivuloikan juuri ennen puomia, jolloin tasapainoni horjahti ja toinen jalustin lensi jalasta, mutta sain sen nopeasti kalastettua takaisin jalkaan ja Vatun ohjattua takaisin puomilinjastolle. Se ylitti kolme peräkkäin asetettua puomia suurin harppauksin, minun istuessa kevyessä istunnassa sen satulassa. Orin korvat olivat suunnattuina eteenpäin ja tumma harja heittelehti ravin tahdissa.
Taputin ratsuani kaulalle ja annoin sen mennä hetken aikaa käyntiä pitkin ohjin. Puoliverinen puhisi kaulaansa venytellen, minun myöskin hengähtäessä. Ratsastaminen otti voimille, vaikka joidenkin mielestä ratsastaminen olikin vain pelkkää paikallaan istumista. Olin varma, ettei kukaan kyseisen väitteen esittäjä ollut koskaan itse ratsastanut - saattaisi mieli muuttua aika äkkiä, jos joutuisi itse hevosen selkään oikeasti ratsastamaan. Varsinkin, jos joutuisi Vatun selkään. Joka askeleen joutui ratsastamaan ja jos ei keskittynyt, seuraavassa hetkessä hevonen oli saattanut jo heittää ratsastajansa maistelemaan kentän hiekkaa.

Maneesin ovi kävi ja sisään astui Majina jonkun rautiaan hevosen kanssa. - Ai sori, en tienny että olitte täällä”, nainen pahoitteli. - Ei kai haittaa jos tullaan Kanteleen kans tänne?
Pudistin päätäni ja mutisin jotain ein kaltaista, vaikka tosiasiassa olisikin tehnyt mieli sanoa, että halusin ratsastaa yksin. Mutta en minä tietenkään voinut kieltää Majinaa tulemasta oman tallinsa maneesiin. Hymyilin naiselle väkinäisesti ja keräsin taas pikkuhiljaa ohjat käsiini valmistellakseni Vatun siirtymään raviin ja jatkamaan puomityöskentelyä. Toivottavasti Majina ei ainakaan kovin paljon tuomitsisi ratsastustani.
- Saa nähdä, miten Vattu reagoi kun tuli tamma paikalle, Majina tuumasi ääneen kiristäessään Kanteleen satulavyötä keskihalkaisijalla. Pian nainen kampesi itsensä sulavasti satulaan ja alkoi ottaa alkukäyntejä sisäuralla sillä välin kun minä ravasin Vatulla ulommalla uralla.
- Ei se yleensä kyllä häiriinny vielä yhdestä tammasta, mutta ei sitä koskaan tiedä. Me voidaan kyllä tulla myöhemminkin tänne jos ei suju, mutta kokeillaan nyt miten onnistuu.

Vattu korskui ja avut olivat hieman vaikeampia saada läpi (jos se yhtään normaalia vaikeammaksi pystyi menemään), mutta mitenkään mahdottomaksi ori ei muuttunut, vaikka olikin tamma samassa tilassa sen kanssa. Ratsastin puomit vielä pari kertaa ravissa ja laukassa, kunnes päätin alkaa pikkuhiljaa jäähdyttelemään oria. Jo puomit saivat hevosen käymään kuumana. Mitähän siitä estevalmennuksesta tulisi? Siellä kuitenkin hypättäisiin ihan kunnon kokoisia esteitä maapuomien sijaan. Osaisinkohan ratsastaa Vatulla ollenkaan, vai nolaisinko vain itseni ihan täydellisesti?
- Teillähän menee yllättävän kivasti! Majina kehui yhtäkkiä, juuri ennen kuin siirsin Vatun loppuraveihin.
- Ai, kiitos, sanoin hämmentyneenä. Toisaalta, tänään oli kyllä mennyt hyvin. Tietysti Vattu oli ollut oma energinen itsensä ja vauhdin hillitsemiseksi oli saanut tehdä kunnolla töitä, mutta en ollut pudonnut kertaakaan hevosen selästä ja Vattu oli jopa kuunnellut minua, kunhan apuja oli toistellut tarpeeksi monesti.
- Siitä vaan lisää treeniä niin teistä tulee loistava esteratsukko! Majina kannusti. - Ja kun on se valmennuskin niin saatte sieltä varmasti hyviä neuvoja!

Hymyilin, tällä kertaa aidosti. Minua ei enää haitannut yhtään, että hän oli tullut maneesiin myös - oikeastaan oli hyvä, että Majina oli tullut, sillä kaipasinkin rohkaisevia sanoja. Minulla oli oikeasti unelmana, että joku päivä voisimme kiertää Vatun kanssa estekenttiä ja voittaa sinivalkoisia ruusukkeita. Siihen oli vielä paljon, paljon matkaa, mutta ehkä se olisi mahdollista. Ainakin odotin estevalmennusta nyt entistäkin innokkaampana.

Larkyn Stavishin estevalmennus 17.07.2019
Ansamaan maneesi, Anni Vuorela

Outoa kyllä, minua ei edes pahemmin jännittänyt, kun astelin Ansamaan maneesiin Vatun kanssa ennen estevalmennuksen alkua. Ehkä se johtui siitä, että ratsunani oli Vattu, joka oli minulle edes vähän tuttu, vaikka esteitä emme olleetkaan vielä hypänneet. En sentään joutunut ihan vieraan hevosen selkään, niin kuin muut ratsastajat. Heitä ei kuitenkaan paljoa näyttänyt haittaavan, etteivät päässeetkään ratsastamaan hoitohevosillaan.
Majinan kutsuvieras, kovan luokan esteratsastajatähti Larkyn Stavish oli tullut Amerikasta asti pitämään meille valmennusta - en ollut uskoa silmiäni, kun näin hänet ilmielävänä keskellä maneesia. Voisi jopa sanoa, että Larkyn oli minulle jonkin sortin idoli, ihailin hänen ratsastustyyliään ihan älyttömän paljon. En kyllä tiennyt yhtään, minkälainen valmentaja hän olisi, mutta sehän nähtäisiin pian. Perhoset lepattelivat vatsanpohjassa ihan pelkästä innostuksesta. Olin nähnyt Larkynista varmaan miljoona videota ja kuvaa, mutta pakko myöntää, että mies näytti vielä paremmalta näin livenä.

Tänne oltiin kuitenkin tultu ratsastamaan eikä ihailemaan valmentajaa, joten yritin keskittyä Vatun verryttelemiseen. Katseeni meinasi välillä luisua Larkyniin, josta mies kuittailikin minulle. - You can’t concentrate if you watch me all the time, Larkyn nauroi. - I have heard that Vattu is a really hard horse. You need to focus on him, hän jatkoi vakavammin.
Sileällä työskentely sujui suhteellisen hyvin, kunhan sain keskittymiseni pysymään Vatussa. Vauhtia oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi ja sain tehdä töitä, jotta hevoseni ei olisi ryöstänyt ja jyrännyt muiden ratsukoiden päälle. Onneksi sitä ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka Vattu olikin vielä tavallistakin energisempi esteitä nähdessään ja olin jo sileätyöskentelyn jälkeen ihan poikki Vatun pidättelemisestä.

Kun hevoset oltiin saatu vetreiksi sileällä, aloitettiin esteiden hyppääminen ensin parilla verryttelyhypyllä. Jokainen hyppäsi vuorollaan, jotta Larkyn voisi keskittyä yhteen ratsukkoon kerrallaan ja arvioida tämän osaamista. Minä jouduin menemään ensimmäisenä, varmaan sen takia kun Vattu alkoi jo käymään levottomana. Se syöksyi esteille kuin tykin suusta. Yritin pidättää hevosta, mutta avut eivät menneet läpi. Esteet tulivat nopeasti vastaan, joten keskityin vain parhaani mukaan pysymään satulassa. Pidätin hengitystäni ja puristin ohjia sormieni välissä niin, että pystyin jo tuntemaan pikkurillin ja nimettömän väliin syntyvän rakon.
Vattu hyppäsi pienet verryttelyesteetkin jättimäisellä ilmavaralla, kuin ne olisivat olleet isojakin esteitä. Selvisimme hengissä ensimmäisistä esteistämme, vaikka menomme näyttikin varmaan melkoisen hurjalta. Siltä se kyllä tuntuikin. Huomasin sivusilmällä muiden kauhistuneet ilmeet, kun he olivat seuranneet minun ja Vatun menoa sivusta. Ei tullut yllätyksenä, että Larkyn otti minut heti puhutteluun suorituksemme jälkeen. Hän sanoi, että en voisi antaa hevosen ryntäillä tuolla tavalla, koska se aiheuttaa vaarallisia tilanteita ja siinä voi oikeasti käydä pahastikin, jos hevosta ei saa hallintaansa.
- Relax and breathe, you can start with it, Larkyn sanoi. Sitä seurasi pitkä selitys siitä, ettei ohjissa roikkuminen auttanut sitten pätkääkään ja että minun pitäisi antaa hevoselle tilaa, mutta myöskin antaa sille tukea eikä päästää sitä menemään ihan oman mielensä mukaan. Vauhdikasta estehevosta oli turha pidättää liikaa, vaan pikemminkin sitä täytyi oppia ratsastamaan sen vaatimassa tempossa, jotta vaarallisilta tilanteilta vältyttäisiin.

Seurasin muiden suorituksia sillä välin kun minä sain levätä Vatun kanssa. Saaga ratsasti Majinan hevosella, Kanteleella ja vaikutti aika jännittyneeltä. Mietin, mitenhän hän selviäisi esteistä, mutta loppujen lopuksi hänellä meni ihan kivasti. Huomasin kyllä, ettei hänellä tainnut olla paljoa kokemusta esteiltä, mutta arvostin hänen rohkeuttaan siitä huolimatta osallistua valmennukseen. Dafinan ratsu Uoma vaikutti aika vauhdikkaalta hevoselta, mutta Dafina hallitsi sen hyvin ja he hyppäsivät tosi nätin näköisesti. Lumikko ja Salva hyppäsivät myös oikein hienosti, vaikka Salvallakin oli energiaa välillä vähän liiaksi.
Esteratsastajan sieluni heräili valmennuksen edetessä ja pieni alkujännitys oli loppua kohden jo historiaa. Nautin täysin siemauksin siitä, kun lensimme esteiden yli kevyesti, Vattu oli selkeästi hypännyt esteitä ennenkin. Tietysti ori kuumui toisinaan aivan liikaa ja hypyt lähtivät joko liian kaukaa tai läheltä, mutta niistäkin tilanteista selvittiin, kun pysyin vain itse rauhallisena ja ratsastin sitä avuilleni lähinnä istunnalla, ei ohjista vetämällä. Siitä syntyi helposti vetokilpailu, kun Vattu alkoi vetää kättäni vastaan, mitä en tietystikään voinut voittaa. Oli tärkeää pysyä pehmeänä, mutta määrätietoisena. Liika pehmoilukaan ei tällaisen hevosen kanssa toiminut.
Vaikka en vielä osannutkaan ratsastaa Vattua täydellisesti, olin valmennuksen jälkeen yhtä hymyä. Olin saanut Larkynilta huimasti neuvoja, miten tämän tyyppistä hevosta kuuluu ratsastaa ja miten voin saada siitä kaiken irti esteradalla. Valmennuksen jälkeen kiitin Larkynia vuolaasti ja toivoin salaa mielessäni, että hän tulisi pitämään valmennusta meille uudestaankin. Hän oli kyllä taitava valmentaja, niin kuin ratsastajakin. Vielä sitäkin mahtavampaa, että olin päässyt idolini valmennukseen, oli se, että olin saanut ratsastaa siinä muiden taitavien ratsastajien kanssa. Olin keskittynyt muiden ja omiin suorituksiini niin, että ehdin huomata vasta maneesista poistuessani katsomosta lähtevät Purovuon tiimitakkeihin sonnustautuneet ihmiset.

Kouluvalmennus 14.08.2019
Ansamaan maneesi, Aino Kurkinen

”Hei kaikille! Nimeni on Aino Kurkinen, pyöritän omaa tallia Pöytyällä ja kilpailen kouluratsastuksessa pääasiassa Grand Prix -tasolla. Koska olette minulle uusia tuttavuuksia, keskitytään tänään ihan perusasioihin sekä istuntaan.” Päivän ensimmäisestä valmennusryhmästä olin kasannut rotukirjollisen tilkkutäkin; puoliverinen, suomenhevonen ja islanninhevonen. Perustyöskentely ei onneksi rotua tai ratsastustaitoa katsonut!
”Kävelkää rauhassa alkukäynnit ilman jalustimia, mutta älkää tyytykö hevosen tarjoamaan vauhtiin. Muutelkaa vähän tempoa, vaatikaa pidempää askelta, toisinaan vähän lyhyempää. Kiinnittäkää jo nyt huomiota kulmiin ja siihen, että hevonen alkaa asettua, taipua ja suoristua. Tätä työstetään lisää ravissa, mutta alkukäynnit eivät saa olla pelkkää ajatuksetonta ajelehtimista.”

”Anni, sinulla on hyvin energinen, reaktiivinen hevonen, joka on vähän turhankin kiinnostunut valmennuskavereistaan. Sinulla on raippa, käytä sitä merkinantovälineenä. Tee vähän aktiivisemmin temponvaihteluita, ja voit vaikka lisäksi vaihdella asetusta sisä- ja ulkojalan välillä. Pääasia, että saat Vatun ihan oikeasti keskittymään sinuun.”
”Saaga, Unikolla on erinomainen käynti, ja se kantaa itsensä hienosti. Paranna vähän omaa ryhtiäsi, etsi molemmat istuinluusi ja nosta leuka reippaasti ylemmäs. Katso sinne minne menet, katsekontakti vaikuttaa yllättävän paljon kehoosi ja apujen käyttöön. Tarkemmin kulmissa, haluan teidät ihan oikeasti syvälle kulmiin, en tekemään loivaa mutkaa siellä päin. ..noin, heti parempi, vähän vahvempi sisäpohje seuraavassa kulmassa.”
”Aava, rauhassa. Ihan rauhassa. Ota vaikka pysähdys, noin, pyöräytä hartiat taakse ja etsi istuinluusi. Jaffa menee aivan liian lujaa ja on kuulolla vain puoliksi. Samat saatesanat kuin Annille, tee hieman enemmän. Pelaa asetuksen kanssa, ota vaikka muutama pysähdys pitkälle sivulle, ja jatka askeleen pidennystä ja lyhennystä.”

Raviverryttelyihin ratsastajat saivat ottaa jalustimet takaisin mukaan. Teetin nyt siirtymisiä käynnin ja ravin välillä sekä vähän lisää askelpituuden muuttelemista, unohtamatta kunnollista kulmiin ratsastamista. Energisempien orien kanssa tuli jokunen tahtirikko sekä satunnaisia kiihdytyspyrähdyksiä, Saaga ja Unikko taas etenivät tasaisen varmasti kuin höyryveturi.
”Hieman enemmän askelpituutta raviin, Saaga, ei vauhtia vaan pituutta. Vähemmän pohjetta. Orien kanssa taas malttia, puolipidäte, puolipidäte, istukaa kunnolla satulaan. Sama juttu Annilla ja Aavalla, mikäli hevonen lähtee tuolla tavalla nopeammin eteenpäin askeleen pidentämisen sijaan, käytätte turhan paljon pohjetta. Muistakaa hengittää ja rentoutua, yrittämällä ja erehtymällä oppii, eikä tässä lajissa olla koskaan valmiita!”

Seuraavaksi teetin pohkeenväistöä pituushalkaisijalta uralle. Hyvä, tasatahtinen harjoitusravi, takaosa ei saanut laahata. Annin ja energisen Vatun väistöt olivat pätkittäin hyviä, mutta ori lähti herkästi kiirehtimään, ravin tahti kärsi, etuosa poikitti jo liikaa ja väistö loppui ennen aikojaan. Hieman samoja kompastuskiviä näkyi myös Aavan ja Jaffan suorituksessa.
”Reippaasti puolipidätteitä, keskivartalo tiukkana, ette lähde liikkeeseen mukaan mikäli hevonen lähtee kiihdyttämään. Ennemmin vaikka pysähdys, paluu uralle ja uusiksi, nyt kun kotioloissa treenataan eikä koulutuomari puhalla teitä radalta. Saaga taas saa herätellä Unikon takaosaa, se tulee vähän jäljessä eikä polje enää niin hyvin kuin uralla.”

Estevalmennus 25.04.2020
Ansamaan maneesi, Julius Palovaara

Anni ja Vattu kävelivät aloitellessani valmennusta vielä pitkin ohjin, ja Vattu vaikutti tavalliseen tapaansa reippaalta. Jutellessani Annin kanssa tämä alkoi ottamaan ohjia tuntumalle, pikkuhiljaa keräten hevosta kasaan ja kuulolle. Kehotin heti yrittämään työstää eteenpäinpyrkimystä takajalkojen aktiivisuudeksi puolipidätteillä ja nopeatempoisilla, pienillä tehtävillä, jotka pitäisivät Vatun varpaillaan ja toivottavasti kuulolla. Toisaalta tehtäviin kannatti käyttää aikaa, ettei Vattu kuumenisi turhaan heti kättelyssä.
Raviverryttelyssä Vattu näytti olevan ihan kuulolla, mutta valmentajan silmään pakka näytti hajoavan laukassa. Kehotin Annia suosiolla jättämään laukan pidentämisen toisella sivulla väliin ja keskittymään huolellisiin kulmiin ja siihen, ettei Vattu juokse alta.

- Ota oma hengitys mukaan pidätteisiin, niin saat aktivoitua myös syvät vatsalihakset. Muutenkin voit ihan puhista siellä kunnolla, että saisin sen avuille, kehotin. Syvään hengittäminen jopa liioitellusti voisi saada Annin rentoutumaan ja sitä kautta myös Vatun rennoksi ja avuille. Vattu liikkui isoilla, jäykillä askelilla ja Anni näytti vähintään yhtä jäykältä selässä.
Verryttelyhypyt ympyrällä onnistuivat Annilta ja Vatulta kohtuullisesti, vaikka ympyrälle oli välillä vaikea mahtua ison orin kanssa. Ratsukko kuitenkin onnistui selvästi parhaiten varsinaisella tehtävällä, kolmikaarisella. Anni oli saanut hyvän flow-tilan päälle ja Vatun asettumaan. Ensimmäisellä kierroksella hyppyjen lähestymiset eivät olleet kovinkaan suoria, mutta taitavana estehevosena Vattu kuitenkin armollisesti laskeutui myötälaukoille. Kun Anni saatiin kiinnittämään huomiota sisäpohkeeseen ja hän sai sen läpi, Vattu suoristui kauniisti sisäpohkeen ja ulko-ohjan väliin kumpaankin kierrokseen. Askeleet eivät kuitenkaan juuri lyhentyneet, mutta valmennus jätettiin kierrokseen, jossa askeleita ei enää jätetty välistä vaan ennalta sovitussa määrässä pysyttiin. Kehuin ratsukkoa, sillä tiesin Vatun olevan hankalaluonteinen hevonen.

Kouluvalmennus 28.07.2020
Ansamaan maneesi, Julius Palovaara

Vatulla näytti olevan tavallinen – tai no, Vatulle tavallinen – päivä, sillä se ei näyttänyt mitenkään helpolta ja pehmeältä automaatilta, mutta ei se myöskään näyttänyt kiukuttelevan. Anni ratsasti Vattua keskittyneen oloisesti ja vähät välitti Vatun joistakin omista pompuista. Ratsukossa näkyi yhdessä kuljetun taipaleen merkitys, sillä Anni reagoi nopeasti orin tempauksiin joko pehmentämällä tai kiristämällä omaa otettaan.
Annin ja Vatun yhteisessä perusratsastuksessa ei ollut mitään vikaa, mutta hienosäädettävää aina oli. Pyysin Annia ratsastamaan Vattua napakammin takaa eteen koko rungon läpi kohti tasaista tuntumaa, sillä Vattu näytti jopa liian kevyeltä edestä, vaikka peräänannossa kulkikin. Muistutin Annia pehmeä tuntuman säilyttämisestä läpi siirtymisten, sillä ohja löystyi hieman liikaa ja jätti orin yksin silloin, kun se tarvitsi tukea säilyttääkseen tasapainonsa. Mainitsin myös siitä, että vaikka edestä kevyt hevonen on usein miellyttävä, pitää kuolaimella olla jotain tunnetta, jos sellainen kerran on.
Vattu esitteli taitonsa laukkatehtävässä ja teki upeita nostoja. Se kuitenkin reagoi Annin painon heilahduksiin ja teki suoralla sarjavaihtoja, jotka jäivät pois Annin istunnan suoristuessa.